03.11.2022

Hei vaan kaikille, vuosi alkaa lähentyä loppuaan ja ehkä hyväkin niin. Vuosi on ollut todella raskas. Liian raskas. Se on myös ollut syy miksi en ole jaksanut kirjoittaa enää tänne. 

En avaa asioita enempää, ne tietää ketkä on läheisiä ja joiden kanssa olen tekemisissä joka päivä. 

Adoptio odotus stressaa ei enää montaakaan kuukautta kun olemme odottaneet 6 vuotta ! Mieltäni on painanut, epätoivo, suru, väsymys, ja katkeruus. 

Syyllistän itseäni lapsettomuudesta, syyllistän itseäni että isovanhemmilta puuttuu lapsenlapsi, koen jatkuvasti painetta ja syyllisyyttä etten voi itse nopeuttaa asioita mitenkään. 

Vauva uutisia tulee ovista ja ikkunoista. Missä meidän on ? Kysyn vain. Yritän olla positiivinen, olin sitä eilen. Tänään..... En jaksa, en pysty enkä kykene. Vituttaa, itkettää ja turhauttaa. 

Yritän lähestyä asiaa uskolla. Minkä jumala tarkoitti niin tulee tapahtumaan. Ei... ei auta sekään. Miksi koetellaan näin järjettömästi tämän asian kanssa.

Välillä tekee mieli puhua adoptiosta todella paljon. Samaan aikaan on fiilis en jaksa puhua mitään kun ei se auta mitään.

Lapsia on tullut todella vähän adoptioon. Samaan aikaan tämäkin ärsyttää. Me joudumme odottamaan ensimmäistä lasta monta vuotta siksi että olemme nuoria ihan kuin meillä olisi aikaa enemmän odottaa. 

Sitten on ihmisiä jotka hakevat lisää lapsia adoptiosta. Siinä ei ole pahaa että niitä haluaa lisää. Mutta siinä on mielestäni että ne jotka odottaa ensimmäistä joutuvat odottamaan pidempään osittain siksi kun lapset annetaan ns uusintakierroksella oleville. Mielestäni tämä voisi toimia paremmin jos ensisijaisesti katsotaan kauemmin odottaneista ensin. Ja sitten jos ei löydy aletaan tokaa lasta odottavista katselemaan. 

Mielestäni prosessia voisi kehittää enemmän. Tai ehkä ymmärtäisin sen paremmin jos olisi kaikki tieto miksi näin tehdään. 

Joulua odotellaan, ei tosin ole yhtään joulu fiilistä, kuten normaalisti olisi. Tänä vuonna on ankeaa. Monestakin syystä. Ei pelkästään lapsettomuuden takia. Tänä vuonna on vain sellanen olo että kunpa tämä vuosi loppuisi jo. Mietin vain joka päivä sitä että miten jaksan ensi vuoteen asti. 

05.11.2022

HAASTATTELU MYMMELILTÄ

1. Miltä tuntui saada THE PUHELU?

En huomannut puhelua heti vaan vasta hetken kuluttua puhelinta katsoessani huomasin, että sosiaalityöntekijämme oli soittanut. Hetkinen, mitäs nyt? Eivät he yleensä soita. Voikohan se olla?? Sydän pamppaillen soitin takaisin ja sain heti kuulla iloiset onnittelut, onneksi olkoon! Aloin itkeä ja epäuskoisena kyselin, oikeasti?? Olo oli hyvin epätodellinen ja sisällä kupli, nytkö tämä oikeasti tapahtuu? Mieheni kuuli myös uutiset ja puhelun jälkeen pyörimme molemmat hetken aikaa edestakaisin halaillen toisiamme ja ihmetellen ääneen että mitäs nyt oikein tehdään.

2. Miltä tuntui kertoa puhelusta minulle?

Minulle oli tärkeä kertoa mahdollisimman pian, olimmehan jakaneet odotusaikaa yhdessä pitkään ja halusin, että kuulet uutiset nopeasti. Toisaalta kertominen tuntui myös epäreilulta, tiesinhän että sinä odotat omaa puheluasi aivan yhtä kovasti ja että tällaisten uutisten kuuleminen ei koskaan ole helppoa oman odotuksen vielä jatkuessa. Tiesin kuitenkin, että haluat olla mukana elämässä tätä vaihetta kanssani ja olimme myös moneen kertaan jutelleet, että väistämättä toinen meistä saa puhelun ensin joten kertominen tuntui lopulta melko helpolta.

3. Oliko lapsen tapaaminen juuri sellaista mitä ajattelit? Sijaisperheeseen meneminen jännitti ehkä enemmän kuin olin etukäteen ajatellut. Lapsen saaminen syliin oli uskomatonta, siinä hän viimein nyt on! Ja jotenkin luonnollista, tuntui siltä, että juuri häntä olimme odottaneet. Olo oli myös edelleen melko epätodellinen, onko hän todella meidän?Itse vauva oli suloisempi ja ihanampi kuin ikinä olisin osannut ajatella <>

4. Mikä yllätti puhelun jälkeen?

Tiesin, että perhe ja ystävät tulevat olemaan puolestamme onnellisia, mutta silti kaikkien ympärillä olevien onnittelut, muistamiset, mukana eläminen ja myöhemmin vierailut vauvan luona meidän kotiuduttua koskettivat kovasti. Tuntui ihanalta, että meidän ympärillä niin moni jakoi onnen hetket kanssamme. 

Toinen asia joka on jäänyt mieleen on hoidettavien asioiden määrä, niitä tuntui riittävän kaikille vähänkään tyhjille hetkille monta viikkoa kotiutumisen jälkeen, erilaisia hankintoja, virallisia papereita ja muita asioita. 

5. Onko ollut hankalaa seurata minun adoptio-odotuksen jatkumista?

Koen, että välillä on vaikea löytää sanoja, jotka toisivat toivoa ja auttaisivat sinua jaksamaan omaa odotustasi ja helpottaisivat oloasi. Toisaalta ei ole aina helppo tuoda esille omia kuulumisia vauva-arjen keskeltä, koska en halua pahentaa oloasi. Koen myös epäreiluutta puolestasi, olet odottanut omaa vauvaasi niin kauan että toivon sinun vuorosi koittavan pian!

6. Onko odotusaika sinulle kivulias muisto?

Odotusaikana suurin pelko oli se, että jään lopullisesti ilman lasta jos emme koskaan saisikaan adoptiolasta. Tämä lopullisen lapsettomuuden pelko ja tuska on vauvan myötä haihtunut. Kuitenkin koen, että vuosia kestänyt odotus on vienyt voimia ja vaikuttanut elämään monin tavoin, eikä kaikkea matkan varrella koettua varmasti ikinä unohda eikä tarvitsekaan. 

7. Pelottiko sinua miten pärjäätte lapsen kanssa?

Olin luottavainen sen suhteen, että osaamme hoitaa vauvaa ja opimme kyllä muokkaamaan arjen sujuvaksi pienen vauvan tarpeisiin nähden. Aluksi jännitti, miten omaksumme hänen tapansa ja opimme tulkitsemaan häntä, kun kuitenkaan emme ensimmäisiä kuukausia olleet hänen kanssaan viettäneet. Luottamus kasvoi koko ajan kun huomasi, että on oppinut lukemaan vauvan viestejä. Toki kaikki "ensimmäiset kerrat" kuten esimerkiksi ensimmäinen pidempi automatka jännittivät, kuten varmasti jokaista ensimmäistä kertaa vanhemmaksi tulevaa.

8. Onko adoptiossa jotain mitä toivoisit että kehitettäisiin?

Se mikä tekee prosessista raskaan on erityisesti se, että odotus kestää yleensä pitkään. Odotuksen aikana olisi tärkeä saada tukea ja tietoa tilanteesta, paljonko on muita odottajia ja onko lapsia tullut adoptioon? Erilaista vertaistukea ja tietoa onneksi on myös saatavilla, mutta varmasti prosessia voisi kehittää sen suhteen, että adoptio-odottajat kokisivat tulleensa kuulluksi ja saisivat toivoa ja vinkkejä miten jaksaa odotuksen keskellä. Toivoisin, että adoptioneuvonta sisältäisi myös enemmän myös konkreettista vanhemmuuteen valmistavaa neuvontaa/ohjausta. Käyväthän raskaana olevatkin puolisoineen neuvolassa, voisiko adoptio-odottajille olla jotakin saman tyylistä jossa saisi pohtia pienen vauvan/lapsen hoitoon liittyviä asioita? Ehkä se helpottaisi odotusta, kun voisi tehdä jotain konkreettista ja tutustua esimerkiksi siihen miten vauvan ruokavalio muuttuu ensimmäisen elinvuoden aikana. Toki adoptio-odotuksessa mitään absoluuttista varmuutta siitä, että lapsen lopulta saa ei ole, mutta en koe että realiteettien tiedostaminen ja vanhemmuuteen valmistava neuvonta sulkisivat toisiaan pois.

HAASTATTELU MYMMELILTÄ OSA 2.

9. Tapahtuiko jotain hassua ensikohtaamisella mikä naurattaa nyt?

Ensimmäistä kertaa sijaisperheessä ollessamme perheen pieni tytär katseli meitä hyvin tarkkaan kuin arvioiden, millaisten ihmisten mukaan vauva tulisi lähtemään. Näytin hänelle millaisen nallen olimme tuoneet vauvalle ja kerroin, että vauva voisi nukkua sen kanssa seuraavana yönä. Tyttö katseli nallea hetken ja hymyili ja totesi että "kiva nalle!" ja tämän myötä olimme saaneet hänen hyväksyntänsä että kelpasimme huolehtimaan vauvasta. Onneksi tuli otettua tuo nalle mukaan! 

10. Mitä haluat sanoa minulle?

Olet minulle erittäin rakas ja tärkeä ystävä enkä malta odottaa, että pääsen tutustumaan sinun tulevaan adoptiovauvaasi. Muista, ettet ole yksin!Kuljen tätä matkaa vierelläsi ja itken kanssasi onnen kyyneleitä sitten kun se hetki koittaa, eikä sitä koskaan tiedä vaikka se olisi jo lähellä <3>

Uusimmat kommentit

09.02 | 07:27

Kiitos Tiimus ❤ Tätä mekin toivomme.

09.02 | 06:14

Minäkin niin toivon että tämä vuosi jää kohdallanne viimeiseksi ❤️

19.09 | 12:38

Kiitos vastauksestasi😊 Minäpäs laittelen postia👍 Valoisaa sunnuntaita!

19.09 | 09:51

Hei Odottaja, kiitos kommentistasi ja blogin seuraamisesta. 😊 Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen Aidiksi@haaveissa-adoptio.fi Mukavaa syksyä sinnekkin 🍂🍁

Jaa tämä sivu