28.12.2021

Meillä tulee odotusta täyteen pian 5 vuotta ja vuositapaamistakin pitäisi alkaa suunnitella pikku hiljaa.

Olen tässä joulun jälkeen miettinyt paljon sitä että mitä odotan vauva ajalta ?

Oma jaksaminen ehkä enemmän on mietityttänyt, toki uusi perheenjäsen ja elämäntilanne tulee tapahtumaan nopeasti ja siinä riittää opeteltavaa sekä sulateltavaa, toivon että en ole itselleni kohtuuttoman ankara ja muistan että saan väsyä äitinä siinä missä muutkin äidit väsyvät.

Vauva ajalta odotan kaikista eniten lapsen kanssa olemista, lapsen kasvun ja kehityksen seuraamista. Sitä kun mieheni pelleilee lapsen kanssa ja puhuu hassuja juttujaan lapselle. Sitä kuinka voin kaikkien lapsettomien vuosien jälkeen vihdoin nauttia kaikesta siitä mistä koen että olen jäänyt paitsi tähän asti.

Vanhempain vapaalta en tiedä mitä odottaisin, toivon että saan olla lapsen kanssa kotona niin paljon kuin mahdollista, emme ole puhuneet mieheni kanssa kuinka jakaisimme perhevapaat. Ne on tässä kohtaa vielä niin kaukaisia asioita etten osaa tehdä suunnitelmia sen osalta. Eikä tarvitsekkaan kyllä asiat asettuu uomaansa sitten. 

Haluaisin varmasti kyläillä vauvan kanssa ainakin perheenjäsenten luona, käydä vaunu kävelyillä kaupoissa, luonnossa. Nauttia siitä mitä vauvan kanssa nyt yleensä tehdään. Ihmetellä leluja ja ääniä lattialla vauvan vieressä ja olla läsnä. Laulaa ja lukea vauvalle. Puhua hänelle.

Me olemme hankkineet oikeastaan vauvalle jo sängyn kaikkine tarpeineen, no itseassa peitto puuttuu, vaunut on tulossa ystävältäni Mikki hiireltä Helmikuun alussa. Turvakaukaloa/istuinta ei olla vielä hankittu eikä hankita kun vasta lapsi tiedon tullessa. Eri kokoisia neutraaleja vaatteita on kaapissa alkuun, tai ehkä vain omaa vauva kuumettani ruokkimaan 😂 vilttejä on useampi pari tulevan mummin kutomaa ja sitten kaupan antimia. Pari tuttipulloa, ruokalappuja, sen sellaista pientä valmiina. Pääasiassa vaatteita, vaippoja, tutteja, muita tarvikkeita puuttuu. Ja tietysti leluja kun ei tiedetä lopulta lapsen tarkkaa ikää niin lelujen hankinta on myös jäänyt vähemmälle. 

Uskon että vauvan tulo muuttaa paljon arkea, olemme aika menevää sorttia joten yö ajelut tai kauppareissut jäävät vähemmälle, ei voi vain ajella ympäri maailmaa ja mennä minkäkin mielihalun perässä, lasta ei voi kasvattaa roskaruualla tai voi mutta meillä ei ainakaan kasvateta vaikka aika vapaasti meilläkin ulkona syödään. Mutta haluan luoda lapselleni hyvän alun elämälle terveellisellä kotiruualla, ja ettei karkkia syödä kellon ympäri. Täytyy tietysti heräillä öisin vauvan kanssa no minä heräilen muutenkin jo koirien kanssa niin eipä tuo taida olla ongelma. Kyllähän se elämä muuttuu väistämättä ja paljonkin kun vauva tulee.

Näitä asioita kun summailen päällimmäisenä minulla on huoli, huoli siitä ettei saa valittaa. Tätähän me on haluttu jo 9 vuotta. Huoli että pitäisi olla yltiömäisen täydellinen vanhempi kun meille on suotu mahdollisuus olla vanhempi jollekkin lapselle. Pitäisi osata monen vuoden kaksin olon jälkeen yhden puhelin soiton aikana sisäistämään se että nyt olen äiti ja isä. Pitäisi alkaa toimimaan jollain supermoodilla siitä eteenpäin. Pitäisi kyetä järjestämään elämä tunneissa siihen että meille tulee lapsi. Huomenna tai ensi viikolla mutta ei 9 kk päästä.

Näihin ajatuksiin ja  tunnelmiin.

17.01.2022

Heipä hei kaikille ja upeaa uudenvuoden alkua 2022 ! Vuosi vaihtui ja niin myös päättyi eräs ajan jakso omassa elämässä. Sillä irtisanouduin työstäni ja vuoden alusta asti olen ollut toisen työnantajan palveluksessa.

Tänään tulee kuluneeksi 5 pitkää vuotta adoptio prosessia. Kun mietinkin mitä tunteita tämä nostaa itsessäni en löydä enää selkeää yhtä tunnetta vaan kaikki on vain iso solmuinen möykky eri tunne skaaloja.

5 vuotta se on pitkä aika ! Ja mitä kaikkea sen aikana on tapahtunutkaan. On muutettu 2 kertaa, on hankittu kolmas koira, on ostettu oma talo, on ostettu uusia autoja. Työpaikat ovat vaihtuneet useamman kerran. Tupakointi on lopetettu, On tullut opiskeltua uusi ammatti. On rampattu leikkauksissa, on tullut biologinen lapsettomuus päätökseensä kohdunpoiston myötä. Ei ole enää vaihtoehtoja kuin saada lapsi adoptiosta. On murtunut olkapää viime keväänä. Koira sairastui silmäsairauteen ja menetti kokonaan toisen silmänsä viime vuonna. 

Ei voi edes uskoa miten rankat vuodet on viimeiset 5 vuotta olleet henkisesti ja fyysisesti. Silti tässä me ollaan edelleen.

Luin joku aika sitten kotiselvityksemme läpi taivas miten pitkä aika siitäkin tuntuu olevan 🙈 vuosi on alkanut toiveikkaasti mutta myös pelokkain mielin. 5 vuoden etappi tuntuu osittain että jes selvittiin tänne asti mutta samalla se tuntuu että nonni 5 vuotta meni ja me ei kelvattu kellekkään vanhemmiksi. 

Kyllä sitä miettii että miksi tämä vieläkin kestää ja mikä meissä on vikana ? Vuositapaamista on suunnitteilla pian. Ehkä siellä selkiytyy jatko. Mennäänkö masentunein fiiliksin eteenpäin vai onko edes jotain toivoa. Olen Joulusta asti miettinyt että jospa tämän vuoden äitienpäivä olisi sitten se viimeinen tyhjän sylin kanssa.

Mutta täytyy sanoa että kyllä tässä alkaa olla väsyneet fiilikset kaikin puolin tähän odottamiseen. No voihan se olla vuosi on vasta alussa annetaan toiveille valta ja pidetään energiat positiivisena 😊