17.08.2021

16.23 puhelin soi näen näytöstä että Lautakunnasta soitetaan. Vastaan puhelimeen puoliksi kauhuissani. Juuri eilen sain myös puhelun Lautakunnasta.

Eilen sihteeri soitti ja kysyi kohonneesta verenpaineestani onko seurattu kun on lievästi koholla. Huolestuin tuosta puhelusta toden teolla että ei hemmetti nyt ne evää luvan tai vaatii lisäselvityksiä.

Tein kotimittauksia eilen illalla pariinkin otteeseen ja otin mittarista kuvan ja lähetin sihteerille illalla normaalista lukemasta jonka sain. Selitin sähköpostissa että olen varmasti ollut hermostunut lääkärissä tuolloin.

Ilta menikin hermostuneessa tilassa ja tämä päiväkin ollut täyttä kärsimystä. Sihteeri tosiaan soitti 16.23 ja kertoi että jatkolupa on myönnetty 18.08.2023 asti ja toivotti mukavaa jatko odotusta.

Joten täällä siis taas odottelu jatkuu uuden luvan kanssa ❤

10000 vierailijaa ! Upeaa kiitos jokaiselle joka seuraa matkaamme ❤

25.08.2021

Olen kärsinyt taas 2 päivää järjettömästä vauva kuumeesta. Tänään puhuin ystävän kanssa siitä että järjetön tärinä ja kutina päällä. Sellainen PAKKO SAADA SE PUHELU ! Tärinä. 

Viimeeksi kun olin rauhaton ja tärinöissä niin oli lapsia juuri sinä päivänä vapautunut adoptioon. Mikälie aistimisen taito itsellä 🙈 myös toiselle ystävälle tuli lapsi aikoinaan 3 päivää myöhemmin kun olin sitä hänelle hieman povannut 😅

En tosiaan ole mikään ennustaja mutta ystäväni on vakuuttunut siitä että mun kutinat kannattaa ottaa tosissaan näissä asioissa 😂 kerrompa muuten tähän samaan asiaan liittyen hauskan jutun.

Nimittäin jonkin ajan kuluttua tulee täyteen vuosi kun näin unen jossa nainen soitti minulle töihin ja kertoi että meille on lapsi. Ja kun kysyin sukupuolta hän kertoi että näen sen sitten. Heinäkuussa syntyvyys oli nousussa ja unestani tuli tuolloin täyteen 9kk ! Suomessa biologisen vanhemman harkinta aika on 8 viikkoa.

Sinäänsä uskon että uni oli vain uni ilman merkitystä mutta olisipa hauska jos se olisikin viesti universumilta ollut tuolloin. Ja olisihan se hauska tarina kertoa kaikille ja lapselle. Mutta toistaiseksi jospa nyt vain oltaisiin realistisia. Kyllä ne lapset löytää kotiin ilman enne uniakin ❤

16.09.2021

Huomenna sitten on prosessia takana 4 vuotta ja 8 kuukautta. Hiljaista tuntuisi olevan. Tällä hetkellä oma elämä on niin hektistä että ei hirveän paljon löydy jaksamista miettiä adoptio prosessia.

Lautakunnastakin tuli joku aika sitten kirjeenä päätös luvasta, sekin paperi tavallaan ehkä menettänyt merkityksensä. Pelkkä lappu missä lukee byrokratiaa ja muistutetaan jälleen kerran siitä kuinka SINUN on pakko ilmoittaa elämäsi muutoksista aina luvan aikana lautakuntaan.

Itseäni on siunattu kolmella adoptio ystävällä jotka olen maininnut täällä monesti. 2 heistä meidän lisäksi myös odottaa vielä lasta. Olemme tänä vuonna puhuneet paljon nopeista sijoituksista adoptiossa. 

Haluan korostaa että jokainen prosessi on erillainen ja hakijoilla on erillaisia elämäntilanteita kuin myös ihmiset ovat erillaisia, näin ollen on täysin ymmärrettävää että jotkut saavat lapsen paljon nopeammin ja lyhyemmällä odotusajalla esim 3 vuoden odotuksella.

Se on upeaa ja tottakai jokainen meistä toivoo nopeaa prosessia omalle kohdalleen. Joillakin on useiden vuosien lapsettomuutta takana jo ennen adoptioprosessia, joten jos adoptiokin kestää monta vuotta niin kyllähän siinä alkaa jo hieman harmittamaan. Esim. Me olemme olleet yhdessä 9 vuotta ja koko sen ajan toivoneet lasta yhdessä siihen kun lisää 5 vuotta adoptio prosessissa odottamista toivomista niin alkaa 14 vuotta odotusta ja toiveita olemaan kasassa. Se on pitkä aika.

Kyllä valehtelisin jos väittäisin että eihän se nyt yhtään harmita kun ns jotkut menee lyhyemmällä odotuksella ohi kun itse olet odottanut niin pitkään omaa vuoroa. Eikä se syy ole siinä perheessä jotka saa nopeammin, on vain vaikea yrittää itselleen jollain järjellä selittää että miksi noi muut saa ja me ei. 

Koska miten sen asian voi selittää itselleen, kun ei kukaan muukaan sitä osaa selittää miksi tämä menee näin. Yhteiskunnassa melkeinpä kaikki toimii jonotuksella ja vuoronumerolla. Mutta ei adoptio.

Kun sinut on koko elämän ajan opetettu siihen että sinun pitää jonottaa eikä voi ohittaa ellei nyt edellä oleva luovuta sinulle paikkaansa. Tänä vuonna asia on ehkä koskettanut itseä enemmän siinä mielessä kun alkaa olla itsellä odotusta jo sen verran että aina joku voi mennä tosiaan ohi. Vaikka mekään ei olla edes vielä niitä tosi kauan odottaneita.

Tiedän että on meitäkin kauemmin odottaneita ja siksi joskus tuntuu jopa itsekkäältä valittaa oman odotuksen kestosta kun on pariskuntia jotka ovat odottaneet paljon kauemmin. Mutta kuten kaikkia muitakin, niin se on luonnollista että jokaistahan se oma odotus koskettaa eniten.

Olen miljoona kertaa kysynyt itseltäni prosessin aikana nuo samat epäilykset ja kysymykset.

Olenko tarpeeksi hyvä, olenko riittävä. Osaanko hoitaa lapsen, tuleeko se koskaan, tuleeko se tänä vuonna. 

Välillä on päiviä kun ei jaksa nousta ylös ollenkaan, silti seison tässä. Muun maailman arvosteltava riitänkö koskaan. Ansaitsenko lasta koskaan. Nöyränä hyväksymään jonkun ulkopuolisen päätöksen loppuelämäni suurimmasta asiasta.

Miljoonien tunteiden turruttamana. Haavoittuvana.

Ihmisenä

19.09.2021

Lähetä meille sähköpostia 

📧 Aidiksi@haaveissa-adoptio.fi

Jos olet itse  adoptio odottaja, muuten vain kiinnostunut adoptiosta,  kysymyksiä mitä haluat kysyä minulta, aiheita joita haluat että kirjoitan blogiin laita rohkeasti viestiä. 😊

08.10.2021

Aika menee taas ihan rytinällä ! Olen tässä viikon ollut sairaana flunssassa ja pikkuhiljaa alkaa näkymään toivon merkkejä parantumisesta.

Tässä ei nyt taaskaan ole oikeastaan tapahtunut yhtään mitään, sanotaan näin että vauva toiveita ei ole tällekkään vuodelle.

Tänään on vuosi siitä kun näin unen puhelusta. Tämä päivä oikeastaan tuntuu ihan perseeltä senkin takia. Varmaan ensi vuonna tähän aikaan ollaan edelleenkin ilman lasta.

Sainkin tuossa joku aika sitten hyvää ajatusta eräältä kirjoittajalta kiitos kovasti hänelle tästä 💜 että mietinkö ikinä millainen bio äiti on tai millainen elämä hänellä on takanaan tai käsillä ? Mistä syistä hän laittaa lapsensa adoptioon.

Minun täytyy myöntää että en mieti näitä asioita oikein koskaan. Ehkäpä siksi että se on niin kaukaista vielä. Tuntuu että mahdollisen bio äidin ja minun välillä ei ole vielä tässä kohtaa mitään yhdistävää tekijää, jotenkin en osaa miettiä sellaista. Varmasti sitten kun lapsi on niin miettii sitä bio äitiä monesti.

Jokatapauksessa olemme alusta asti mieheni kanssa painottaneet avoimuutta ja toivon että pystymme kertomaan lapselle niin paljon tietoa hänen biologisesta perheestään kuin mahdollista. Jokaisen kuuluu tietää omat taustansa.

Mutta mikäli joskus matkamme päättyy lapsen saamiseen. Haluaisin kiittää bio äitiä. Hänen tekemästään vaikeasta päätöksestä, haluaisin että hän tietää että kasvatamme lapsen turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Hän saa mitä hän tarvitsee elämässään ja hän saa tietää pienestä pitäen kuinka rakastettu hän on. Kuinka rohkean, rakastavan, vaikeankin valinnan hänen biologiset vanhempansa tekivät. Haluisin hänen tietävän kuinka muistamme häntä juhlapäivinä. 

Suunnaton kiitollisuus kaikille niille jotka ovat lapsensa laittaneet adoptioon, oli syy mikä tahansa. Te teette meistä odottajista perheitä. ❤