11.08.2020

Tänään sähköpostiini kilahti viesti sosiaalityöntekijältämme joka oli palannut lomaltaan ja halusi sopia aikaa lisäselvityksen tekoa varten, kirjoitin hänelle että jos hän voisi ehdottaa päiviä tapaamiseen. Ylihuomenna tulee vuosi täyteen siitä kun sain puhelun lautakunnasta että meille on lupa myönnetty kotimaan adoptioon. Siitäkin on vuosi jo. Asiat ovat muuttuneet paljon tämän vuoden aikana. Mutta yksi asia ei ole muuttunut. Kaipuu lasta kohtaan. Mietin tulevaa Joulua vietämmekö sen taas kaksin surullisina kuusen alla, katsellen joulu ohjelmia. Turhauduin viime viikolla tähän odotukseen. Kunnes ystäväni joka sai lapsensa kotiin pitkän odotuksen jälkeen, sanoi minulle neuvon jonka olin itse hänelle antanut kun hän oli luovuttaa. "Ei voi luovuttaa koska ei voi koskaan tietää kuinka lähellä on päämäärää" Niinpä välillä ärsyttää olla oikeassa näitten viisauksien kanssa. Aloimme tänään tulevan lastenhuoneen lattiaa repimään irti koko taloon tulee uudet lattiat mutta tuolta päätimme aloittaa ennen kuin on lapsi.

15.08.2020

Tänä viikonloppuna saimme lastenhuoneen lattian vaihdettua, homma oli helppo kunhan pääsi vauhtiin. Työläs kylläkin ! Ensi viikonloppuna mies lupasi että yrittää saada firmalta auton lainaan jotta pääsisimme ostamaan uudet lattialistat. En malta odottaa että pääsee sisustamaan huonetta kun se on kaikin puolin valmis. Aika mahti tiimi olemme kun alamme yhdessä tekemään asioita. Lastenhuoneeseen tarvitsisi vielä hankkia vaatekaappi ja vanha nojatuoli pitäisi uudelleen verhoilla, tänään jo juttelimme miehen kanssa minkälaisella kankaalla se verhoiltaisiin ennenkuin lähtee hintoja kyselemään. Sosiaalityöntekijästä ei ole kuulunut mitään noh ehkä ensiviikolla sitten täytyy sitäkin häiritä että tässä saa asiaa eteenpäin. Itsellä on hiipunut kiinnostus kokonaan koko prosessiin ja kaikkiin päättäviin tahoihin. Ei jaksa enää kysellä ja olla kuin olisi mitään kysyttävääkään. Ihan sama kysyisinkö tuleeko lapsi tänä vuonna tai edes ensi vuonna. En saisi vastausta kuitenkaan. Ainakaan mitään ratkaisevaa. Turhauttaa. Jotenkin sitä miettii että no lakataan kyselemästä että ihan sama. Ollaan vaan tässä jonossa hiljaa. Tiedän että vuoden alussa olin super positiivinen ja taas alkaa se perus loppu vuoden ahdistus kun "aika loppuu kesken" noh onneksi tässä on paljon muutakin mietittävää. Ai niin 13.08.2020 oli luvan vuosipäivä... itkiessä sekin meni ärsytti ja ahdisti. Ei vaan jaksaisi tälläistä vankila elämää. Kaikesta saa olla tiliä tekemässä, hyvä ettei jo sieltä määrätä kotiintuloaikojakin. Melkein 4 vuotta elämästä on saanut uhrata pelkästään tähän odotukseen. Sitä ennen monen vuoden lapsettomuus. Kun joskus haluaisin vielä olla vapaa ja elää perhe elämää kaikkine käänteineen. Siskon tytärkin menee huomenna ripille. Milloin sekin kasvoi isoksi ? Itkettää sekin. Olen miettinyt sitäkin että tytöstä saisi lapselle kummin ehkäpä tälläkin on tarkoituksensa että tytön ripille pääsyä tässä piti odottaa niin sitten lapsikin voi tulla. Hauska ajatus. Noh katsellaan nyt koska se Sosiaalityöntekijäkin vastaa ja päästään kirjottaa selvitystä.

18.08.2020

Saimme sosiaalityöntekijämme kanssa päivän vihdoin sovittua milloin tapaamme toimistolla lisäselvityksen merkeissä. Parin viikon päästä tosiaan tapaamme ja toivon että suht nopeasti laput lähtee eteenpäin käsiteltäväksi lautakuntaan. Sosiaalityöntekijämme sanoi lähettävänsä ennen tapaamista meille kysymyksiä joihin saisimme vastata. Täytyy varmaan ensi viikolla muistuttaa häntä jotta ehdimme vastata niihin. Myös parin viikon päästä saamme tietää kasvattajalta tuleeko pentu uutisia 💜 Olemme kotona nyt vain tehneet lastenhuonetta uudella puhdilla. Viimeistelleet ja tänään maalasimme viimeiset maalauksen tarpeessa olevat kohdat. Mies aloitti lipaston kasaamisen. Viikonloppuna pitäisi hakea listat huoneeseen. Onhan tässä tätä tekemistä mutta eipähän käy aika pitkäksi. Pakko pitää mieli kiireisenä ja puuhailla erillaisia projekteja. 

26.08.2020

On ollut vaikeaa keksiä nyt kirjoitettavaa tänne, huoli on suurempaa kuin toiveet saada nähdä joskus vasta valmistuneessa lastenhuoneessa pieni ihminen elämänsä alussa. Ensi viikon tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa ahdistaa. En tiedä onko voimia enää ollenkaan jäljellä, tuntuu kuin olisin turta. Mietin vain miten selviän tapaamisesta. Romahdanko lohduttomaan itkuun vai olenko täysin väsynyt kysymyksiin.. Pystynkö vielä kerran vastaamaan näihin turhauttaviin kysymyksiin ja epäilyihin vakuuttamaan että kaikki järjestyy. Tämä prosessi vie kaikki voimat, jatkuva tenttaaminen kuluttaa. Mun usko horjuu eikä kukaan ymmärrä mitä mä tunnen. Puhun lauseita eikä kukaan niitä kuule. Mieleni vankina yön hiljaisina hetkinä, oikean elämän painajaisten jahtaamina. Ei koskaan rauhaa, paino harteilla ja rintakehällä.

02.09.2020

Tapaaminen Pelalla oli tänään. 1,5 tuntia käytiin tarkkaan kaikki asiat läpi. Onneksi sosiaalityöntekijä sanoi ettei hän nähnyt mitään ongelmaa ja lupasi kirjoittaa selvityksen pian ja lähettää sen meille tarkistettavaksi jonka jälkeen se lähtee lautakuntaan syyniin. Sosiaalityöntekijän kanssa juteltiin kaikenlaista ja hän jopa kysyi kuvia lastenhuoneestamme josta kerroin että olemme sitä remontoineet. Mutta eipä juuri mitään uutiskynnystä ylittävää helpotusta omaan odotukseen. Noh 4 vauvaa on vissiin tänä vuonna vapautunut adoptioon alueellamme, sosiaalityöntekijä ei ollut tästä ihan varma. Sosiaalityöntekijä taas kierteli ja kaarteli eikä oikein vastannut mitään kun sanoin että tuntuu ettei tämä odotus lopu koskaan onnellisesti. Että vahvoja tunteitahan tämä herättää. Mutta silti jäi tunne itselle että miksi tämä kerta oli jotenkin erillainen. Noh ehkä taas kuvittelen ja analysoin liikaa asioita. Parempi vain elää ja odotella. Eihän tässä muutakaan oikein voi. Eilen tilasimme uuden kuivurin kun vanha sanoi itsensä irti toissapäivänä, kirjaimellisesti koko vehje kärähti. Oli toki vanhakin. Toivottavasti loppu viikosta kuulisi jo pentu uutisia kasvattajalta. Jotain mukavaa olisi kiva kuulla. 

11.09.2020

Päivät ja viikot kuluu. Kyselin jo Sosiaalityöntekijältä koska hän saisi lisäselvityksen valmiiksi kun 2 viikon päästä sen pitäis olla lautakunnalla. Alkaa jo stressaamaan kerkeekö se sinne mennessä ollenkaan. Sosiaalityöntekijä kyllä lupasi keretä sinne mennessä sen kirjoittamaan. Mutta tiedä häntä. Uskon aika vakaasti että lapsi haaveet saa tältäkin joululta unohtaa täysin. Eiköhän me kahdestaan olla tämäkin joulu. No pitää yrittää ajatella positiivisesti, onpahan aikaa vielä tehdä asioita ennen lapsen tuloa. Nyt kun sanon näin niin lapsi tulee heti ens kuussa 😅 kyllä tämän vuoden osalta taitaa haaveet olla jo kummallakin haudattuina. Keskitytään omaan jaksamiseen ja talvi aikaan. Ja onhan sekin omalla tavalla voimaannuttavaa kun Tammikuussa odotusta tulee täyteen 4 vuotta. Ei se ihanne aika ole odottaa tietenkään (4 vuoden raskaus!) mutta saa taas jaksamaan paremmin. Ihanat odottaja ystävät tsemppareina. (maailman parhaimmat ❤) kyllä näistä tunteiden vuoristorata kyydeistä saisi oikein kattavan kirjan jo kirjoitettua. No ehkä tulevaisuudessa sitten jos on mielenkiintoa nyt pysytellään tässä blogissa 😉 ja hei olihan minulla jotain iloisiakin uutisia tähän lopuksi. Meille tuli viime lauantaina pentu uutisia ! 4-5 pentua syntyy 2-3 viikon päästä maailmaan. Toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti.

15.09.2020

Katsoin tänään kalenteria pitkästä aikaa, kohta alkaa olla myös tämä syyskuu ohi. Sosiaalityöntekijästä ei kuulu vieläkään mitään. Turhauttavaa taas kerran. Deadline lähestyy selvityksen kanssa ja en tiedä kuinka käy jos sitä ei toimiteta pyydettyyn päivämäärään mennessä lautakuntaan. 3 vuotta ja 8 kuukautta nyt takana HUH ! nyt taas alkaa tuntua jollain tasolla hyvältä. Pian on taas yksi vuosi odotusta takana ja odottaa innolla uutta vuoden alkua odotuksessa että mitä se tuo tullessaan... No toivottavasti lapsen sitähän tässä odotellaan. Tämäkin on hassua miten ajatukset niin menee vuoristorataa adoptiossa. Hypetys kausi ja masennus kausi vuorotellen. No nyt jää adoptio vähemmälle huomiolle koska keskitymme nyt syntyviin pentuihin. Ja kaikenlaista muuta on elämässä nyt menossa ja tapahtumassa. Eipä se adoptio ole sellainen asia mikä juuri nyt olisi päällimmäisenä mielessä, ajatuksissa kyllä mutta ei ensimmäisenä. Vaikka eilen satuin olemaan yöllä koneella ja eksymään ihailemaan vaunuja jotka haluisin sitten hankkia lapsen tullessa. Puolustukseksi sanon että sosiaalityöntekijä kannusti katselemaan näitä valmiiksi vuositapaamisessa 🤭 vaikka olen jo pitkään tiennyt millaiset vaunut haluan olen siitä erittäin tietoinen ollut aina.

17.09.2020

Kylläpä meni totaallisen sekaisin pakka tänään. Sain tänään sähköpostia sosiaalityöntekijältä ja lisäselvitys on nyt valmis ja luin sen tietenkin heti tai no yritin mutta jostain syystä en saanut liitteitä auki joten jouduin pyytämään sosiaalityöntekijältä  lähettämään uudestaan liitteet. Onneksi sainkin hetken kuluttua ne uudestaan ja pääsin ne vielä tänään lukemaan. Sosiaalityöntekijä oli kirjoittanut kauniisti ja viimeisenä lauseena luki. Että hänen mielestään meille voi tulla lapsi heti. 😱 no minähän aloin spekuloimaan heti sisältöä ystävieni kanssa 🙈 päässä pyörii melkoinen filmirulla mitä on tapahtunut viime tapaamisella ja tuon ilmoituksen sisältö jne. Ihan typeräähän se on kuvitella että se mitään sen ihmeempää tarkoittaa. Korkeintaan toteaa siinä että tilanne on niin hyvä että lapsen voisi sijoittaa vaikka heti. Niin kuin mieheni sen sanoi. Vuosihoroskooppi lupasi kyllä isoa pakettia loppuvuoteen 🤭 Sosiaalityöntekijä kylläkin tapaamisella hymyili kun vaikeroin odotusaikaa ja loppuuko se ikinä. Hemmetti tietääkö se jotain mitä me ei ! 😅 No oli miten oli tuli tai ei nyt loppuvuoden otan rennosti ja keskityn nauttimaan luonnon kauneudesta ja kohta syntyvistä pennuista 😍