23.07.2019

Eilen tosiaan illalla kun vietiin kirjeet postilaatikkoon lähtemään kohti lautakuntaa sanoin miehelle että nyt se sitten onkin taas odottamista. Tunteet reissaa edes takaisin ilosta aina epätoivoon ja turhautumiseen asti. Helpottava tieto oli lautakunnan sivuilla että hakemuksemme käsitellään todenäköisesti seuraavassa kokouksessa parin viikon päästä sillä lisäselvitykset käsitellään aina seuraavassa mahdollisessa kokouksessa lisäselvityksen saavuttua lautakuntaan. Muistelinkin että jostain olin tälläistä lukenut mutta eihän näitä millään muista kun tässä prosessissa on hurjasti käänteitä vaikka elokuvaksi asti. Mitenhän ihmeessä sitä saa nukuttua seuraavat 3 viikkoa kunnes on ensimmäinen kokous lautakunnassa. ? Nuija nukutus 🤔 pari yötä on tullut valvottua ja viime yönä en nukkunut juuri ollenkaan kun diagnosoin päässäni lausuntoja, kokouspäivää, koska saamme tietää jne. Kyllä tämä voimille käy ihan joka tasolla. Itse vielä syyllistyn monesti tuohon asioiden liialliseen miettimiseen ja kääntelemiseen. Olen koko ajan hokenut miehelle että sitten kun on lupa niin sitten helpottaa kun voi jäädä vain odottamaan. (Adoptioraskaaksi) mutta nyt minusta alkaa tuntumaan että kun on päätös ja toivottavasti myönteinen, niin se ei helpotakkaan vaan pahenee entisestään. No se jää nähtäväksi mitä kuukauden sisällä tapahtuu... 

24.07.2019

Eilen vielä miehen tultua töistä myöhään illalla kotiin juttelimme tovin adoptio asioista koska ne selkeästi ovat vaivanneet minua viikon ajan. Puhuimme lapsen kotiutumisesta, kasvatuksesta jne kaikista mieltä painavista asioista. Päivällä olin pitkästä aikaa penkonut kaapeista vauva kamat esille ja hypistellyt niitä vauvakuume huuruissani. Nyt ne on jälleen kerran siististi viikattu laatikkoon odottamaan käyttäjäänsä. En tiedä mikä nyt on kun aivan mahdoton levottomuus vaivaa öisin ja adoptio asiat stressaa. On ne ennenkin stressannut mutta ei tällä tavalla. Ehkä se liittyy tähän adoptiolautakunnan antamaan päätökseen sitä ei nyt millään malttaisi odottaa. Tänään nukuin myöhään enkä millään olisi jaksanut nousta ylös, mieheni tuli yllättäen erittäin aikaisin kotiin tänään töistä joten veimme tavaroita ja vaatteita erääseen osto ja myynti liikkeeseen pari kassia. Sitten pesimme toisen puolen terassistamme jotta saamme vielä hyvien kelien aikaan senkin öljyttyä. 

25.07.2019

Tänään aamulla sain energia piikin ja aloin imuroimaan kodinhoitohuonetta mutta sitten kävikin niin että huomasin yks kaks siivonneeni koko talon. Oli jotenkin niin hyvä vauhti päällä ettei malttanut lopettaa ja oikeastaan hyvä niin siivous päivä olisi ollut muutenkin tänään. Sitten kävin kaupassa ja miehen tultua kotiin tein ruokaa oli siis ihan hyvä ja toimelias päivä. Lähipäivinä on juteltu paljon miehen kanssa adoptio asioista yleensä emme juuri puhu siitä. Kyllä hirvittää tuo päätös lautakunnasta päivät menee jonkinlaisessa usvassa sitä toimii jotenkin mutta pää ei ole läsnä.

26.07.2019

Tänään soittelin heti aamulla vakuutusyhtiöön ja sain hetken mielirauhan edes niistä asioista  koirien kynnet leikkasin myös, ja sitten tuli pannari fiilis joten hieman herkuttelulla lähtee tämä viikonloppu käyntiin. Tänään pitäis tuo terassi öljytä kun mies tulee kotiin töistä. Seuraan kuumeisesti päivien etenemistä kalenterista ja adoptio asioita mietin. Ja ihan liikaa ! Eilen selitin yhtä netti keskustelua aiheesta miehelle ja aloin vääntää sitä yksinkertaista asiaa niin moneen tulkinta muotoon että mieskin tokaisi että minun pitäisi lopettaa liiallinen miettiminen ja ajatella yksinkertaisemmin. Toisaalta hän on todella oikeassa, mutta toisaalta kaikkia asioita ei voi ajatella yksinkertaisesti. No tuon asian olisi kyllä voinut ajatella yksinkertaisemmin. Terassinkin saimme öljyttyä. 4 tuntia siinä meni kahdestaan touhutessa ja selkä ihan tajuttoman kipeä kyyristelystä ja muusta. Mutta loppu tulokseen olen tyytyväinen.

27.07.2019

Aamulla molemmat oli todella väsyneitä eilis illan urakoinnista, hieman käytiin ajelemassa autolla ja nauttimassa kesän maisemista. Kun palasimme kotiin tein lohisalaattia joka oli todella hyvää. Sitten puuhastelimme terassille köyden menemään kaiteiden ja lattiarajan välissä jottei koirat karkaa sieltä omille teilleen. Lisäksi olimme tosiaan jo pari viikkoa sitten tehneet portin eteiseemme mutta emme olleet laittaneet sitä kiinni koska sitä piti hieman miettiä miten sen kiinnittää siististi ja kun kyseessä on täyspuuta oleva itse rakennettu portti se myös painaa jonkin verran. Mutta nyt on kiinni ja pysyy. Todella kätevä kun tulee vieraita niin eivät koirat hypi päin ja hyökkää ovesta ulos. En ole oikeastaan nyt uhrannut hirveästi aikaa adoptio asioille olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä etten ajattelisi sitä liikaa. Kuitenkin tänään aamulla kysyin mieheltä että ajattele jos tällä hetkellä meidänkin lapsi saa alun ja 12 kk päästä saataisiin hänet kotiin. No ei ehkä sentään mutta jotenkin tuo ajatus yhtäkkiä kirkastui minulle. Tosiaan nyt kun olemme tässä vaiheessa prosessia tuo voisi ollakkin mahdollista. Nyt tuo ajatus ei ole niin kaukainen kuin neuvonnan alussa.

02.08.2019

Tämmöisiä ajatuksia täällä.

Päivät kuluu ja vielä niistä kerkeää nauttimaan jotenkin. Adoptio on mielessä yhä enemmän. Toisaalta on todella lohdullista että nyt olemme jo maaliviivalla ns kun lupaa odotetaan lautakunnasta. Samaan aikaan mietin ja diagnosoin prosessin kokonaiskestoa. Olen seurannut adoptioryhmien prosessien kestoa ja yleisimmät odotusajat tuntuvat olevan 4-5 vuotta harvinaista on 2-3 vuotta kestäneet. Joten ei lohtua itselle. 2 vuotta ja kohta 7 kk täynnä prosessia. Lohtua tuo se että takerrun Pelan vastaanottovirkailijan sanoihin kun silloin soitimme sinne ensimmäistä kertaa että odotusaika on nyt noin 3-4 vuotta kohtahan se 3 on meillä täynnä sitten vain 4 aloittelemaan. No en toivo liikoja mutta eilen puhuimme mieheni kanssa ja sanoin hänelle että se ajatus 3-4 vuotta on jotenkin lohdullinen kuin suoraan ajatella että 5 vuotta tässä menee. 5 vuoteen on kyllä asennoiduttu mutta rehellisesti sanottuna en tiedä vaikka kuinka asenne on kohdillaan että tässä odotellaan vaikka maailman tappiin asti vauvaa kuinka pää sitä jatkuvaa odotusta kestää. Mistä taas tuli mieleen eräs adoptio ryhmä missään nimessä en väitä että kukaan olisi vähemmän oikeutettu adoptoimaan lapsia mutta itseäni ihmetyttää ihmiset joilla on lapsia entuudestaan siis biologisia omia ja haluavat vielä adoptoida ellei nyt kyseessä ole joku hengenvaarallinen riski lapselle tai äidille raskauden aikana ja siis moni muukin tilanne poikkeuksena. Siis joka tapauksessa ajatellaan että on lapsia entuudestaan mitään ongelmaa eikä vikaa ole miksei niitä voisi tehdä lisää mutta silti halutaan kuitenkin adoptoida. Sitä en täysin ymmärrä että miksi ? Miksi kukaan lähtee näin kuluttavaan prosessiin vaikka saisi biologisestikkin. Valaiskaa tietämättömyyttäni jos joku tietää tähän vastauksen. En vain ymmärrä sitä. Toki ehkä sitten halutaan kokea adoptiovanhemmuus. En osaa sanoa itsestäni tuntuu ajatus järjettömältä sillä on tämä itselleni ainakin tuskastuttavaa odotusta. En tiedä ehkä se odotus ei siinä kohtaa enää haittaisi jos olisi lapsi entuudestaan kotona hoivattavana mutta tämä ehkä tuleva lapsi on meidän esikoinen niin tietenkin sitä odottaa kuin kuuta nousevaa. Mene ja tiedä mutta pohdintoja nämäkin. 

03.08.2019

Pidän taas hieman taukoa kirjoittelusta, yritän keskittyä koulutehtäviin ensi viikolla ja sitä seuraavalla viikolla. 

Eilen käytiin Ilta aikaan pari tuntia ennen sulkemisaikaa siis Ikeassa osittain siksi että mies oli niin myöhään töissä sekä siksi että saatiin rauhassa mennä siellä ilman hirveää väen määrää. Ostin hieman keittiöliinoja uusia, valokuva hyllyn, uudet lakanat sänkyyn olikin ihanan väriset tumman liilat. Roskiksen olohuoneeseen kun mies omi entisen kodinhoitohuoneeseen. Yhden sydämen muotoisen käsisaippuan, potpuria vessaan ja sille astian. Niin ja onnen bambun (lucky bamboo) ehkäpä se tuo meille onnea 🤔 lasten osastolla viivyimme hyvän tovin vertailimme pinnasänkyjä kaksi oli kyllä niin heiveröisiä että ne unohdimme samantien. Yksi jota olin netissäkin katsonut tuntui hyvältä ja jämäkältä.  Täytyyhän pikkuhiljaa näitäkin asioita alkaa miettimään. Monesti kuulee että adoptiovanhemmille sosiaalityöntekijä on jossain vaiheessa kun on kuulumisia vaihdeltu ehdottanut jo vähän tavaroiden hankintaa. Sänky on vielä sellainen että sen voin hankkia ja sitäkään ei osteta ennen kuin on lupa adoptioon saatu, mutta turva istuimet ja vaunut jää sitten siihen the hetkeen niin ja tutit sun muut härpäkkeet koska A. emme tiedä sukupuolta B. Emme tiedä lapsen ikää. Pitäisi muuten alkaa jo kirjoittamaan listaa mitä tarvitsee sitten hankkia, sellaista mitä nyt varmasti tarvitsee ettei pää jumissa sitten höyrytä menemään kaupoissa vailla mitään tietoa mitä pitää ostaa. Itseni tuntien en osaa järjellä ajatella mitä tarvitsee saati että sitä muistaa itse tilanteessa yhtikäs mitään. 

13.08.2019

Niin siinä vaan kävi että meille tuli tänään puhelu lautakunnasta että meille on lupa myönnetty !!! Fiilis uskomaton.

Numero vilkkui puhelimeni näytössä ja ajattelin että en vastaa kun joku puhelinmyyjä se kuitenkin on. Vastasin kuitenkin ja sydämeni pysähtyi sekuntiksi ja nielaisin kun kuulin soittajan nimen. Nainen esitteli itsensä ja kysyi ehdinkö puhumaan. Tottakai vastasin ja nojasin keittiön tiskiin täristen. Nainen kertoi että meille on tänään pidetyssä kokouksessa myönnetty lupa. Puhelimessa hän kertoi mitä lappuja tulee kotiin vielä asiasta. Ääneni tärisi ja meinasin alkaa itkemään mutta sain pidettyä itseni kurissa. Puhelun päätyttyä romahdin ja kaikki paineet tulivat ulos itkun muodossa kädet täristen valitsin mieheni numeroa ja aloin soittamaan en kyennyt sanomaan muuta itkun seasta kuin v**** odota vähän ja mieheni jo pelästyi mitä on tapahtunut kunnes sain sanottua että lautakunnasta soitettiin ja kerrottiin että meillä on lupa. Hetken luurin toisessa päässä oli hiljaista ja kuului ööh. Taas hiljaista ja ööh. Mieheni ei osannut sanoa hetkeen muuta ja sitten tuli no ees jotain positiivista tässäkin päivässä. Sanoin että puhutaan lisää kotona ja aloin soittamaan äidilleni jolle sanoin että voivat alkaa valmistautumaan uudestaan mummiksi ja ukiksi tulemista että meille on myönnetty lupa ja puhelun loputtua laitoin siskolleni viestiä. Uskomatonta !! En voi uskoa tätä. Olemme molemmat niin onnellisia juuri nyt. Mieheni soitti omat sukulaisensa läpi myös tultuaan kotiin. 😊

14.08.2019

Eilinen meni todella "pilvissä" Siis kuinka iso vaikutus jollakin puhelulla voikaan olla. Kiittelin sihteeriä yhteydenotostakin varmaan 3 kertaa puhelimessa. 😁 kuinka mahdottoman upealta se puhelu tuntuikaan ja ennen kaikkea helpotus iski samantien, heti hävisi patoutuneet tunteet, kuten ahdistus, turhautuneisuus, kiukkuisuus jne. Menin loppu päivän ja illan typerä hymy naamallani joka paikkaan. 2 vuotta ja 7 kk tätä päivää oli odotettu nyt se oli tässä ja nyt. Eikä mielessäni ollut enää mitään muuta kuin se hetki ei menneisyyttä ja kaikkea mitä se oli vaatinut päästä tähän pisteeseen ne hävisivät kuin tuhka tuuleen. Itkin koko illan helpotuksesta ja luin tuttujen onnitteluja ja adoptiovanhempien ja odottajien onnitteluja. Vaikka pitkä matka on vielä edessä tunnen nyt olevani vihdoin vapaa kaikista kahleista.  Nyt voin elää omaa elämääni kunnes se maailman mullistava päivä saapuu ja saan seuraavan puhelun. Päivä kerrallaan ja ehkä se meidänkin pienokainen sieltä jossain vaiheessa saapuu kotiin. Ehkäpä tuosta onnen bambusta mikä ostettiin ikeasta oli sittenkin hyötyä 😁 Kuten arvasinkin yöllä en saanut unen päästä taaskaan kiinni kun olin niin haltioissani luvan saamisesta joten hieman väsyttää. Yölläkin vielä itkin kaikki negatiiviset tunteet ja ajatukset tuntuivat häipyvän kehostani ja tunsin kuinka olin taas oma itseni jotain mitä olin kadottanut prosessin aikana itsestäni kaiken paineen alla. Kuin synkkä pilvi olisi väistynyt tieltä ja päästänyt auringon valon takaisin. Pitkän lapsettomuuden ja epätoivon jälkeen on ensimmäistä kertaa valoa ja toivoa että meistä voi vielä tulla perhe ja se tuntuu niin uskomattoman hyvältä. Vaikka on monta kertaa mennyt hermot ja ollut luovuttamassa niin yhtä monta kertaa on päättänyt vain sitkeästi jatkaa eteenpäin. Ja nyt voin sanoa että vaikka oli vaikeaa olla viranomaisten ns silmän alla syynättävänä tuo aika se oli todellakin tämän tunteen arvoista. 

15.08.2019

Tänään kävin koulussa pyörähtämässä oli kiva nähdä koulukavereita pitkästä aikaa. Kesken oppitunnin puhelimeen kilahti Vip viesti sosiaalityöntekijältämme joka ilmoitti saaneensa lisäselvitykset ja varmisteli että olemmehan lähettäneet ne lautakunnalle. Kirjoitin takaisin että kyllä kaikki paperit ovat toimitettu ja 13.8 saimme puhelun että lupa on myönnetty. Tieto ei vielä ollut saavuttanut sosiaalityöntekijäämme joka sitten laittoikin vielä onnittelut perään ja kertoi että touko/kesäkuussa voimme tavata seuraavan kerran ja sitä ennen voimme kertoa aina silloin tällöin sähköpostitse kuulumisia ja tietysti ilmoittaa heti jos jotain oleellista muutosta elämässä tapahtuu. Sosiaalityöntekijämme on äärimmäisen mukava nainen ja hänen kanssaan on ollut mukava asioida alusta asti. On todella onni että hän on osana tätä suuremmoista matkaa. Hekumoin vieläkin adoptioluvasta ja lähipäivät ovat olleet normaalia työläämpiä kun pitää oikein keskittymällä keskittyä mitä tekee 😀 

18.08.2019

Syksy tulee mieletöntä vauhtia ja se on ihanaa. Olen täysin syksy ihminen. Kävimme eilen lapsuuden kotikaupungissa vierailemassa ja siellä riitti tekemistä ja puhuttavaa. Kaikki ovat innoissaan lupa uutisesta ja kyselevät mitä seuraavaksi tapahtuu. Eilisellä kauppareissulla nappasin ostoskärryyn tuttipullon missä on musta korkki ja mustalla painettu kuva nuuskamuikkusesta ja muumipeikosta. Isännän toive oli ostaa tämä. Tänään kävimme lahjoittamassa Eläinsuojeluyhdistykselle vanhat viltit, ja koiriemme vanhoja petejä jne. Siitä sitten lähdimme ostamaan pinnasänkyä. On sitten sekin valmiina. Mieleisen olimme valinneet jo aikaisemmin. 

19.08.2019

Vaikka onhan tämä vieläkin pitkää odotusta mutta nyt sitä on huomattavasti rentoutuneempi kuin ennen lupaa. Itse en oikeastaan edes mieti enää asiaa niin tuskaisesti kuin viikko sitten. Elämä ja arki rullaa omaa vauhtiansa. Enkä edes usko mitään tässä tapahtuvan ennen ensi vuotta joten en ole sen enempää uhrannut tarkempaa ajattelua asialle, vaikka onkin tavaroita hankittu mutta mieluummin niin että vähitellen hankkii tavaraa valmiiksi kuin kertarysäyksellä ostaa puoli kauppaa tyhjäksi. En minä ainakaan vielä ole lottovoittoa nähnyt tililläni. Tällä viikolla Keskiviikkona julkaistaan tilastokeskuskuksessa viime vuoden adoptiotilastot mikä aina meitä odottajia kiinnostaa sillä kuluvasta vuodesta ei koskaan saa tietoa ja sosiaalityöntekijät vielä heikommin mitään paljastaa vaikka niiltä kysyisi ihan suoraan, joten viime vuoden tilastot ovat ainoa mihin tyytyä. Siitäkin saa hyvää tietoa onko määrät laskenut vai lisääntynyt adoptioissa. Vuoden alussa kyselin sosiaalityöntekijältämme kuinka paljon on lapsia vapautunut alueellamme ja silloin hän vastasi että ovat 2 lasta jo sijoittaneet mutta että odotettavissa on tälle vuodelle vielä lisää. Toki tilanteet muuttuu ja moni äiti haluaakin pitää lapsensa eikä antaa adoptioon joten ei koskaan voi sanoa varmaksi ja tämä on myös yksi syy miksi sosiaalityöntekijät varovat etteivät sano liikoja ettei odottajat elättele liikoja toiveita. Meidän sosiaalityöntekijä on mukava kuten olen kertonutkin mutta hän myös varoo paljastamasta liikoja. Toisaalta hyvä niin ei tule tosiaan itselle turhia toiveita ja yö valvomisia kun pähkäilee ja tekee analyysia sosiaalityöntekijän sanoista.