20.08.2019

Huomenna saadaan taas tietää adoptio tilastoja viime vuodelta. Vielä ei ole näkynyt Lautakunnalta lappuja kotiin mutta eipä niitä mihinkään tarvitse ne on vain tiedoksianto ja valitusoikeus lappuja mikäli nyt haluaisi valittaa lautakunnan päätöksestä. Tänään ajoimme nurmikon vaikka sateet ovat riivanneet lähestulkoon joka päivä oli pakko ajaa nurmikko tänään kun oli aurinkoinen päivä. 

21.08.2019

Adoptio tilastot olivat pysyneet samana kuin vuonna 2017 joten ei mitään uutta sillä saralla. Tänään haettiin illalla postista paketti minkä sisältä paljastui lapselle hankkimani bluenose friends pieniä pehmoleluja olen aivan rakastunut niihin, mahdottoman suloisia pikku pehmoja. Lapsi maniani sai oikein vauhtia luvan jälkeen voisin ostaa koko maailman lapselle jos vaan rahaa sattuisi olemaan. Mutta hiljaa hyvä tulee. Juttelin tänään messengerissä erään adoptioäidin kanssa ja se tuntui hyvältä jakaa tuntemuksia vaikka heillä onkin hieman ikävä tilanne päällä. Toivon että hän myös koki helpotusta saada purkaa sydäntään minulle. Vaikka adoptio on alusta asri ollut meille luontainen puheen aihe enkä juurikaan arastele sen puhumisesta en juuri koe saavani vastakaikua muilta ihmisiltä, siis sellaisilta joilla on biolapsia. Onhan se nyt vaan ihan täysin eri asia biolapsi ja adoptiolapsi ja on siinä ihan erillaisia tunteitakin mukana mihin biovanhemmat ei vain voi yhtyä eivätkä ymmärtää. Mutta tuli lapsi miten tahansa perheeseen on se aina suuri lahja ja siunaus. Vielä ei ole näkynyt lappuja lautakunnasta no kaipa ne joskus tulee. Välillä olen epäillyt näinköhän vaan unta tuolloin mutta sihteeri kyllä sanoi että niissä voi kestää lisäksi kyllä puhelimestani löytyy tiedot että soitto on tullut joten ei pelkoa. No eipä tässä juurikaan ihmeempiä odotellaan ja ihmetellään aina välillä. 

24.08.2019

Huomaan olevani hieman allapäin vaikka rakastan syksyä ja sen värejä. Adoptio asiat eivät ihme kyllä enää vaivaa yhtään. Olen hieman odotellut että koska alan oirehtimaan niitä mutta ehkä tunnen itseni sen verran hyvin että tiesin kuinka luvan jälkeen käy. Olen vain helpottunut ja elämä jatkuu. Vihdoin... ja tietenkin koulu asiat vievät suurimman ajan elämästäni tällä hetkellä sekä koirat ja muu koti arki. Että ei sitä koko ajan adoptio asiaa mieti. Eikä sitä tarvitsekkaan miettiä alvariinsa. Tiedän että touko-kesäkuussa tapaamme viimeistään sosiaalityöntekijämme ja vaihdamme vuosi kuulumiset ja sitä ennen voi sähköpostitse laitella kuulumisia. Vaikka enpä nyt keksi mitä ihmettä sinne edes laittaisi. Ei tänne mitään kuulu käydään töissä ja koulussa tehdään ruokaa ja siivotaan pestään pyykkiä ja käydään ulkona syömässä toisinaan tai filmitownissa vuokraamassa leffoja jne. Eipä tuotakaan tarvitse juuri nyt miettiä jos sitä jouluna laittaisi jonkin tervehdyksen ja kuulumiset menemään. Tänään isäntä kävi asioilla pitkin kaupunkia itse olin kotona huonosti nukutun yön jälkeen en ollut halukas lähtemään heti aamusta liikenteeseen. Mies haki rautakaupasta tasoitetta lisää vaatehuone/varaston seiniin. Sitten tänään hieman jo suunniteltiin hyllyjä sinne sun muuta sisältöä. Talomme piirustuksissa huone on merkitty vaatehuoneeksi mutta ei ole ollut siinä käytössä edes edellisillä asukkailla. Ja itse halusimme tavaroille pienen varaston. 

01.10.2019

Päätin sitten kuitenkin kirjoittaa sosiaalityöntekijällemme syksyn kuulumisia. En kysynyt mitään häneltä kirjoitin oikeastaan vain mitä tässä on luvan saamisen jälkeen tapahtunut. Jotenkin ei vain jaksa kysellä mitään, kun tietää vaikka kysyisikin niin eihän nuo sosiaalityöntekijät mitään paljasta. Jos sitten vuosi tapaamisella esittäisi niitä kysymyksiä tarkemmin. Välillä on vaikea uskoa lasta tulevaksi ja välillä tuntuu että voiko sitä oikeasti rakastua heti pieneen ihmiseen. Vaikka vielä en ole kuullut kenenkään adoptiovanhemman sanovan ettei olisi heti rakastunut lapseen. Itseäni epäilyttää voiko sitä vain päätä pahkaa rakastua mutta toisaalta rakastuuhan sitä omaan puolisoonkin. Taas pitää ihan päivitellä kuinka nopeasti tämä aika menee. Ihan älytöntä ! Nyt on Lokakuun ensimmäinen päivä. Mutta tuntuu kyllä todella hyvältä että aletaan olla tämän vuoden loppu puolella. Eilen tein isännälle uuden cv-ansioluettelon ja illalla kun hän tuli kotiin laittoi hän työhakemusta menemään erääseen työpaikkaan. Itsellä pyörii ajatukset aikalailla omissa näyttösuunnitelmissa ja kaikenlaisissa  koulu tehtävissä. Yksikin tehtävä olisi tehtävä ensi viikoksi ja energiani on täysin tuuliajolla.

02.10.2019

Aloin aamulla muistelemaan Kotiselvityksen luku hetkiä. Vuosi sitten olin siinä tilanteessa elämässäni että jouduin tekemään päätöksen joka muuttaisi työelämäni. Tuon päätöksen tekeminen oli helpottavaa mutta se käynnisti todella turhauttavan puoli vuotisen tappelun ammattiliiton, työ ja elinkeinotoimiston kanssa. Sinä aikana taistelin omista oikeuksistani väsymiseen asti olin loppu vailla tietoa kouluun pääsemisestä, vailla tietoa kotiselvityksestä jonka teko venyi puoli vuotta ja vielä lisää koska työni lopetus ja opiskelu asiat piti sitten muuttaa vielä kotiselvitykseen. Saimme Joulukuussa sähköpostia sosiaalityöntekijältämme mutta valitettavasti epähuomiossa en huomannut heti siinä olevaa liitettä joten kotiselvityksen luku venyi pari viikkoa eteenpäin. Sitten sain postia koulusta että olen tullut valituksi liiketalouden merkonomi opiskelijaksi. Samana yönä selasin vanhoja sähköposteja ja myös sosiaalityöntekijän postia kun huomasin siinä liitteen kotiselvityksestä. Avasin sen ja aloin lukemaan se oli uskomaton helpotus. En osaa kunnolla kuvailla sitä miten hienolta se tuntuu lukea itsestään sellaista pientä elämänkertaa jossa kaikki on kauniisti muotoiltu jonkun toisen kirjoittamana. Odotin aamuun ja heti kun mieheni heräsi kiikutin hänelle läppärin eteen ja sanoin että tässä on koti selvitys ja hän oli tyytyväinen että annoin hänen lukea heti enkä odottanut iltaan kun hän tulee töistä. Se oli kyllä hieno hetki silloin. Ja on näitä monia muitakin hienoja ja upeita hetkiä tässä ollut ja varmasti tulee lisääkin.

05.10.2019

Välillä tuntuu ihan pöljältä, sellaiselta että varmaan kohta tulee se puhelu sellainen jännä aavistuksen kaltainen tunne ja sitten se häipyy ja herää tähän todellisuuteen että tuskinpa tulee. Ei tuota liialti onneksi tule ajateltua, välillä oma mieli tekee tepposia. Kyllä välillä rassaa ja stressaa tuo vanhemmuus kun se on niin erillaista ja tulee niin totaali puskista. Ei siihen edes pitkässä odotusajassa osaa asennoitua täydellisen valmiiksi, lisäksi sitä on niin kauan ollut vain kahdestaan tai yksin niin tulee mietittyä kaikenlaisia kauhu skenaarioita kuten unohtaa lapsen johonkin tai ei vain osaa hoitaa sitä. Kaipa nämäkin pelot aikanaan häviää. Tänään käytiin ostamassa uuteen ulko-oveen kahva ja uretaanivaahtoa ja vatupassi. Kunhan oven lukon saa asennettua ja sarjoitettua niin päästään vaihtamaan uusi ovi paikoilleen. Se on kyllä tervetullut vaihdos. Uudessa ovessa on ikkuna joten pääsee hieman valoa sisälle ja ovi valkoinen niin se tuo valoisuutta itsessään jo pimeään eteiseen. Ensi kesänä olisi suunnitelmissa rakentaa talon etupuolen pieni kuisti kokonaan uusiksi, itseasiassa se piti tehdä jo tänä kesänä mutta kun tuli tuo varasto/vaatehuone remontti niin jouduimme siirtämään kuistin ensi kesään. Käytiin myös syömässä ulkona ravintolassa ihan extemporee vielä kun tämmöiseen on mahdollisuus, pienen lapsen kanssa ei sitten ihan näin vaan mennäkkään. On kyllä ollut mukava päivä yhdessä. Kerrankin yhteistä aikaa.

Uusimmat kommentit

09.02 | 07:27

Kiitos Tiimus ❤ Tätä mekin toivomme.

09.02 | 06:14

Minäkin niin toivon että tämä vuosi jää kohdallanne viimeiseksi ❤️

19.09 | 12:38

Kiitos vastauksestasi😊 Minäpäs laittelen postia👍 Valoisaa sunnuntaita!

19.09 | 09:51

Hei Odottaja, kiitos kommentistasi ja blogin seuraamisesta. 😊 Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen Aidiksi@haaveissa-adoptio.fi Mukavaa syksyä sinnekkin 🍂🍁

Jaa tämä sivu