Olemme aviopari jotka ovat aloittaneet  Kotimaan adoptioneuvonnan pitkän lapsettomuuden jälkeen Pelastakaa Lapsissa. 

Adoptiolupa myönnetty  💜💜💜

Jatkolupa myönnetty 💙💙💙

Haaveissa-Adoptio

05.05.2019

Pitkääkin pitkempi adoptiotie

Tämä vuosi on alkanut hurjalla vauhdilla Tammikuussa saimme kotiselvityksen luettavaksi ja olihan siinä itkussa pidätteleminen kun sitä luki. Hieman korjauksia tehtiin vielä siihen Helmikuussa ja nyt on paperimme vihdoin Lautakunnassa odottelemassa käsittelyvuoroaan !!!! Seuraava kokous lautakunnassa onkin  14.05.2019 toivottavasti ehtisi jo siihen 🤔 Kuten sanoin hurjan kiireinen alkuvuosi on pitänyt meidät kiireisenä. Itse aloitin opiskelut Tammikuun lopussa ja ens kuussa olisi jo 3 pakollista tutkintoa suoritettava aikakin on varattu jo sopivasti juhannusviikolle. Toivottavasti vaan menee läpi tai meni juhannuskin pilalle 😅 meillä on tuo adoptioneuvonta kestänyt pitkään ainakin omasta mielestäni, melkein 2,5 vuotta. No joskohan jo tänä vuonna saataisiin edes se lupa adoptioon. Turhauttaa kyllä välillä kun kaikki muut saavat perheenlisäystä ja itse vaan haikeana kävelet kokonaan lastentarvike hyllyjen ohi ja joskus hipelöit pikkuisia bodeja lasten vaateosastolla. Vaikka täytyy myöntää että olen hamstrannut jonkin verran pientä söpöä neutraalia vaatetta jo kaapin perukoille. Helpottaa pahinta vauvan kaipuuta kai sekin. Välillä tämä adoptio on enemmän mielessä ja välillä vähemmän pitkä tie on silti. Tässä voi unohtaa sen 9 kk merkityksen normaalissa odotuksessa. Tämä on vuosien hommaa mutta toivottavasti kaikki on sen arvoista lopussa.

06.05.2019

Tänään oli koulupäivä ja tuntien aikana näpyttelin näyttösuunnitelmia kasaan koska suoritan 3 pakollista näyttöä juhannusviikolla. Kerkesin jo laittaa adoptiolautakunnan sihteerillekkin sähköpostia meneekö paperimme seuraavaan käsittelyyn. Vastausta odotellessa... Sinnekkään ei pitänyt alunperin laittaa viestiä sillä en halua tietää koska paperit menee käsittelyyn ettei tulisi petyttyä jos viivästyy pitkällekkin. No näin se mieli muuttuu aina toisinaan. kotiin päästyäni iski järjetön migreeni päällensä. No nappia naamaan. 

07.05.2019

Turhauttava odotus

Turhauttavaa tämä odottaminen. Välillä on sellanen tunne että kohta jotain tapahtuu ja sitten taas seuraavana päivänä tuntuu ettei mikään edisty ikinä. Välillä tulee kyseenalaistettua jaksaako tätä ikinä loppuun asti, no toivottavasti jaksaisi. Onhan meillä nämä ihanat kolme karvasta koiraa mutta ei nekään sitä lapsen kaipuuta vie pois. Koulussa en tänään ollutkaan eilinen migreeni on jatkunut sitkeänä siitä huolimatta tykitin verkko tehtäviä mukavan määrän. Onpahan vähemmän äherrettävää kesälomalla. Vähän on kotona tehty remonttia vapaa aikana. Välillä tuo odotus on niin raastavaa touhua tässä adoptiossa. Odotat ja odotat etkä aina edes tiedä oikein mitä odotat. Että osaakin turhauttaa. Onneksi loppu viikko menee töissä ja viikonloppukin on buukattu täyteen hommaa. Pitäähän tässä omaa äitiäkin muistaa äitienpäivänä kun sellainen vielä on olemassa, ja onneksi onkin äidit on kyllä aarteita. 

10.05.2019

Tulihan se perjantai vihdoinkin ! Aika mateli töissä tänään kaiken päälle synkkää ja ikävää välillä satoi vettäkin kaatamalla. 6 viikkoa jos jaksaisi vielä niin alkaa kesäloma ja hieman toivon että silloin olisi jo jotain tietoa lautakunnastakin tipahtanut postilaatikkoon. Onneksi on niin paljon tekemistä ettei kerkeä sitä liikaa miettimään.

11.05.2019

Lapsettomien lauantai.

Tänään aamu alkoi suhaamalla autoilla joka suuntaan hakemassa remontti tarvikkeita jne. Sen jälkeen jo lähdettiinkin siskoni mökille syömään äidin tekemää pitsaa, minun tekemääni kinkkutahnaa saaristolais leivän päälle ja siskon tekemiä kakkuja. Oli oikein mukavaa olla yhdessä koko perhe. Kotiin päästyämme aloimmekin sitten jo jatkamaan remonttia ja lämmittämään takkaa. Vettäkin sataa kaatamalla. Adoptio asiat ei etene toistaiseksi ollenkaan. Tai etenee mutta kuitenkin... ärsyttää kun on koko ajan tietämätön olo. No ei auta josko tässä kohta jotain jo kuulisi jostain. 

14.05.2019

Yötön yö

En tiedä miksi mutta viime yönä heräsin monta kertaa kun koirat olivat levottomia ja tassuttelivat ympäri huushollia. Puoli 4 aikaan heräsin enkä enää saanut unta... jostain syystä mieleni ei saanut rauhaa enkä saanut nukutuksi. Selasin nettiä yrittäen keksiä mikä mieltäni painaa joku asia mistä olin epävarma, laskut, koulutehtävät ja turhaan ei kertakaikkisesti nyt piinaa pahemman kerran joku mihin en löydä vastausta. Olisiko se sitten adoptio lautakunnan kokous. 🤔 oli niin tai näin mieleni ei saanut siis rauhaa ja levottomuus valtasi mieleni. Onneksi tänään pitää vain raahautua kouluun tekemään kolmatta näyttösuunnitelmaa joten siinä nyt ei hirveesti aivoja tarvita. Olen muuten viime vuonna nähnyt 2 kertaa unta missä ekalla kerralla meille tuli tyttövauva ja toisessa unessa tuli poikavauva. Ei sitten sekään silloin lohduttanut yhtään mutta eipä sillä sukupuolella loppuunsa mitään väliä olekkaan ihan vain lapsella itsellään. Olen lukenut uutisista että Suomessa syntyvyys on laskenut  paljon. Huoh.... mahtaakohan sitä koskaan saada edes lasta. Olemme valmistautuneet siihen viiden vuoden odotukseen mikä on yleensä sellainen aikajana mihin Adoptiossa kehotetaan valmistautumaan. Joten meidän kohdalla olisimme siis nyt puolivälissä sitä aikaa. Joskus tuntui toivottomalta prosessin alussa että viisi vuotta tässä ainakin olisi jaksettava, nyt kun mietin 2,5 vuotta vielä tuntuu että maailma loppuu just nyt. Ei siis ajatella liikaa, mennään hetkessä. Äitienpäivänä romahdin illalla sohvalla ja nyyhkytin miehen kainalossa etten tiedä enää kuinka monta äitienpäivää jaksan tätä ei niinkään adoptio prosessia vaan lapsettomuutta. No jospa nyt odoteltaisiin sitä lisäselvitystä sieltä adoptiolautakunnasta, mitään muuta en oikeestaan sieltä tässä kohdin odota. Lisäselvityksen ne kuitenkin haluaa johonkin ties mihin niin se on hyvä jo tässä kohtaa varautua siihen, eipähän tarvitse pettyä sitten kun sieltä luvan sijaan pamahtaakin lisäselvityspyyntö postilaatikkoon. Vaikka meillä onkin hyvin tarkasti jo lähtökohtaisesti tehty kotiselvitys en edes oikeastaan tiedä mihin he pyytäisivät lisäselvitystä jos niikseen tulisi mutta sama se näkeehän sen sitten tässä joskus kunhan nyt edes tämän vuoden aikana. Ehkä suurin virhe adoptio odotuksessa on vertailla muiden odotusaikoja ja yrittää päätellä omaansa, koska jokainen prosessi on omanlaisensa ja täysin kiinni siitä minkälainen lapsi tarvitsee vanhempia. Ei siis etsitä vanhemmille sopivaa lasta vaan lapselle sopivia vanhempia. Jollakin prosessi saattaa kestää 2 vuotta toisilla sen 5 vuotta. Julkisesti puhutaan adoptiojonosta vaikkei sellaista oikeasti edes ole. Kaikki seisovat samassa rivissä ja siitä sitten sossut vertailevat kuka soveltuu parhaiten lapselle vanhemmaksi se on vähän kuin koulun liikuntatunneilla piti valita rivistä oman joukkueen jäsenet. Päätökseen vaikuttaa yleensä bioäidin toiveet tulevasta perheestä ja tietysti moni muukin asia. Siksi järjestelmä toisinaan tuntuu niin epäreilulta koska se ei ole "jonotusta vuoronumeron kanssa"

14.05.2019

Illalla minut valtasi sängyssä yhtäkkiä levollinen mieli. Kai se on kun kaikki 3 näyttösuunnitelmaa ovat nyt valmiina näyttöpäivää varten niin iso taakka tippui selästä. Oikeastaan ei enää edes haittaa vaikkei paperimme olisikaan mennyt tämän päivän lautakunnan kokoukseen. Kaikki pakollinen paha on nyt saatettu päätökseen. Loppu viikko meneekin taas töissä iltavuorossa. Mutta ei ainakaan opiskelu asiat paina selässä. Selästä puheen ollen onneksi maanantaina on aika hierojalle en kestä enää hetkeäkään tätä särkyä ja jokapaikan jumeja. 5 viikkoa enää töitä ja sitten alkaa loma ! 

Uusimmat kommentit

09.02 | 07:27

Kiitos Tiimus ❤ Tätä mekin toivomme.

09.02 | 06:14

Minäkin niin toivon että tämä vuosi jää kohdallanne viimeiseksi ❤️

19.09 | 12:38

Kiitos vastauksestasi😊 Minäpäs laittelen postia👍 Valoisaa sunnuntaita!

19.09 | 09:51

Hei Odottaja, kiitos kommentistasi ja blogin seuraamisesta. 😊 Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen Aidiksi@haaveissa-adoptio.fi Mukavaa syksyä sinnekkin 🍂🍁

Jaa tämä sivu